Tietoa punkeista
Punkkien eli puutiaisten puremat aiheuttavat Suomessa lähinnä kahta sairautta: Lymen borrelioosia (Borrelia-bakteerin aiheuttama) ja puutiaisaivokuumetta (TBE-viruksen aiheuttama). Punkeista on mahdollista saada joskus myös jänisruttoa eli tularemiaa aiheuttava bakteeritartunta, jonka yleisin välittäjä kuitenkin on hyttynen. Borrelioosiin arvioidaan Suomessa sairastuvan vuosittain yli 4000 ja puutiaisaivokuumeeseen 30–40 ihmistä.
Suomessa punkit ovat erittäin yleisiä Ahvenanmaalla ja saaristoalueella, mutta jonkin verran niitä on koko Etelä- ja Keski-Suomessa, rannikolla Oulun ja sisämaassa Joensuun korkeudelle asti. Aktiivisimmin punkit saalistavat huhti- ja toukokuussa ja taas loppukesällä tai varhaissyksyllä. Myöskään niiden välisenä aikana ei punkkialueilla kannata liikkua suojaamattomana.
Punkit eivät, kuten ennen luultiin, pudottaudu ihmisten päälle lepistä, vaan ne elävät ja liikkuvat eniten aluskasvillisuuden joukossa, heinikoissa ja pensaikoissa. Kosteahkoissa lehtometsissä ja rantalepikoissa niitä on erityisen paljon. Punkki ei yleensä kiipeä kasvillisuudessa metriä korkeammalle. Useimmiten se on heinäkorren päässä, ja takertuu sieltä ohikulkijaan sekunnin murto-osassa.
Lisätietoa punkeista punkki.netistä
Punkkien levittämät taudit
Borrelioosi eli Lymen tauti
Borrelia-tartunnan saa punkinpureman jälkeen noin yksi ihminen kymmenestä, jos kiinnittynyt punkki sisältää borreliaa. Toisaalta: vain noin puolessa borrelian aiheuttamista ihoinfektiotapauksista potilas on huomannut, että punkki on häntä sitä ennen purrut.
Tartunnasta tavallisimmin kertova alkuoire on pureman ympärille ilmaantuva joko rengasmaisesti tai tasavärisenä laajeneva punoittava ihomuutos, jota kutsutaan vaeltavaksi punoitukseksi tai EM:ksi (latinankielisestä nimestä erythema migrans). Yleensä punoitus löytyy karvoituksesta tai taipeesta ja aikuisilla useimmiten alaraajoista tai vartalolta. Lapsilla se voi olla missä vain, myös päässä. Punoitus ilmaantuu yleensä noin viikon ja aikaisintaan parin päivän kuluessa puremasta ja leviää sitten jopa viikkojen kuluessa hyvinkin laajaksi. Lopulta se häviää itsestään.
Kuukausia myöhemmin voi kehittyä hyvinkin monenlaisia muita oireita. Näistä tavallisimpia ovat neurologiset taudinkuvat kuten lievä aivokalvontulehdus, kasvohalvaus tai hermojuuritulehdus. Myös niveltulehdukset ovat yleisiä. Monenlaisia harvinaisempiakin taudinkuvia esiintyy.
Borreliainfektiota vastaan ei Euroopassa ole saatavissa rokotetta.
Puutiaisaivokuume (TBE) eli Kumlingen tauti
Puutiaiset voivat kantaa myös TBE-virusta, joka aiheuttaa puutiaisaivokuumetta eli Kumlingen tautia. Sen saa kuitenkin vain noin yksi tuhannesta punkin puremasta.
Taudin voi myös sairastaa niin vähäoireisena, että se menee tavallisen flunssan tiliin. Tartunnan saaneille tulee noin viikon kuluttua punkinpuremasta (josta ei läheskään aina ole havaintoa) lievä kuume ja/tai muita tulehdusoireita, jotka menevät ohitse viikossa. Suurimmalla osalla tauti päättyykin tähän. Noin kolmanneksella tämän jälkeen voi kuitenkin seurata varsinainen aivokuumevaihe 2-3 viikon kuluessa. Tämän vaiheen oireita ovat korkea kuumeilu, päänsärky ja niskajäykkyys sekä mahdollisesti silmien valonarkuus, tajunnanhäiriöitä, pahoinvointia tai halvauksia. Aivokuumevaiheen kesto on yleensä pari viikkoa. Oireiston vakavuus vaihtelee suuresti. Kuolleisuus puutiaisaivokuumeeseen on noin 1 %.
Apteekista on saatavissa tehokas kolmiosainen rokote tätä TBE-virustautia vastaan. Sen ottamista kannattaa harkita erityisesti jos oleskelee alueilla, joilla tiedetään esiintyneen Kumlingen tautia tai ja jos liikkuu luonnossa niin paljon, että epäilee saavansa kesän aikana useita punkinpuremia. Ensimmäinen rokoteannos on hyvä ottaa loppuvuodesta tai ainakin aikaisin keväällä, koska toinen annos pitäisi ehtiä hyvän suojan saamiseksi ottaa ennen loma- ja/tai punkkikautta. Kolmas rokoteannos otetaan normaalisti vuoden kuluttua ensimmäisestä.
Keväällä 2011 julkistetun tutkimuksen mukaan puutiaisaivokuume on yleistymässä Suomessa punkkikannan leviämisen myötä. Uusia TBE-riskialueita ovat mm. Kuopio ja Kotka. Punkit ovat leviämässä rannikoilta ja muilta perinteisiltä punkkialueilta sisämaahan. Käytännössä punkkiin voi törmätä missä vain aina Rovaniemen korkeudelle asti.
